Vanhin teatteri Suomessa on Svenska Teatern. Alun perin näyttelijät olivat myös tuontitavaraa, teatteri ei siis ollut vain ruotsinkielinen vaan ihan kirjaimellisesti ruotsalainen. Kaupunginteatterien perustaminen liittyi suureen kansalliseen projektiin, kun Suomen omaa, itsenäistä kulttuuria alettiin tuoda esiin ja kehittää: Jokaisella suuremmalla kaupungilla on nykyään kaupunginteatteri, Helsingissä esimerkiksi on Helsingin Kaupunginteatteri ja Kansallisteatteri, Tampereella Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri, vaikka suurta poliittista juopaa näiden kahden välillä ei enää ole. Myös muiden suurten kaupunkien kuten Turun kaupunginteatteria pidetään korkeatasoisena, samoin kaupungin ruotsinkielistä Åbo Svenska Teatern’ia.

Erilaisia itsenäisiä teatteriryhmiä on enemmänkin: vanhin näistä niin kutsutuista vapaista teattereista on Ryhmäteatteri Helsingissä. Enimmäkseen kyseessä ovat kokeellisempaan teatteriin keskittyneet ryhmät, joiden on helpompi kuin isojen talojen laajentaa tarjontaa perinteisten mallien ulkopuolelle. Toisaalta on myös sellaisia taloja kuin Uusi Iloinen Teatterin eli Hakaniemen Musiikkiteatteri Helsingissä joka pyrkii esittämään, omien sanojensa mukaan, korkeatasoista musiikkiteatteri- ja estradiviihdettä. Vielä on mainittava erityisesti lastenteatteria tarjoavat ryhmät kuten Ahaa-teatteri, joka toimii Tampereella, mutta myös kiertää maakuntia. Niillä on tärkeä kasvatustehtävä viihdytyksen ohella.Suomi oli aikoinaan harrastelijaryhmien luvattu maa, ja niitä on vieläkin paljon, joskin määrä on vähentynyt Työväennäyttämöiden kulta-ajoista: Kellariteatteri ja opiskelijoiden Yliopistoteatteri ovat saaneet mainetta saralla. Suomalaisen kesän vakiohuvi, kesäteatteri, toimii osin harrastelijavoimin, vaikka kuuluisia ammattiteattereitakin on kuten Samppalinnan ja Pyynikin Kesäteatterit. Kesäteatterien tarjonta on yleensä viihteellistä, mutta ei silti alempitasoista.