Suomessa ei ole vielä vahvaa perinnettä näyttelytuntien tarjoamiseen. Yksityisten tuntien sijaan yleisempi tapa oppia teatterialaa myös laajemmin on harrasteteattereissa, joita Suomesta löytyy yli 800 kappaletta. Harrasteteattereihin osallistuu yli 20 000 suomalaista harrastelijaa, ja harrasteteatterin keskusliitto tarjoaa harrasteteattereille ammattimaista lisäkoulutusta kaikilla teatterin aloilla.
Helpoin tapa oppia lisää teatterista onkin siis liittyä yhteen ja oppia tekemällä. Monet harrasteteatterit ovat ammattilaisten johtamia, eli oppimaan pääsee paitsi kollegoilta myös kokeneilta ammattilaisilta.Suomen harrasteteatterin keskusliitto tarjoaa mm. seuraavia kursseja kesäteattereille:
- Improvisaatiokurssi opettaa improvisaation peruskäsitteitä, ja miten sitä voi hyödyntää teatterimuotona ja toisaalta ohjaajan työkaluna. Harjoitusten lisäksi kurssi tarjoaa opetusta improvisaation taustoista ja filosofiasta, jolloin oppilas kykenee paremmin sisäistämään ja soveltamaan oppimaansa.
- Fyysisen teatterin kurssi opettaa kehon käytön ja liikkeen hyödyntämistä hahmon rakentamisessa, ja toisaalta avaa näyttelemisen fyysistä puolta esimerkiksi tunteiden ilmaisussa ja tarinankerronnassa.
Jos harrasteteatteri vaikuttaa liian isolta ensiaskeleelta, niin suurkaupungit tarjoavat myös kursseja yksilöille. Jyväskylässä on tarjolla liikeilmaisun ja koreografian kursseja, jotka eivät vaadi aikaisempaa tanssitaustaa. Helsingistä puolestaan löytyy monia eritasoisia improvisaatiokursseja ja näyttelytyön peruskursseja vasta-alkajille.Suomen harrasteteatterin keskusliiton kotisivut tarjoavat lisää tietoa kursseista ja harrasteteattereiden sijainneista. Sivuilta löytyy myös mentoreiden yhteystietoja, jotka voivat auttaa löytämään jokaiselle sopivan tavan aloittaa teatteriharrastus tai opetella näyttelyn alkeita.
Uransa Haapasalo aloitti opiskelemalla Leningradin teatteriakatemiassa, jossa hän aloitti opintonsa vuonna 1991 ilman venäjän kielen taitoa. Opintojen alussa Neuvostoliitto kaatui, ja Haapasalo sai kokea omakohtaisesti siitä seuranneita nälkäisiä päiviä ja useita ryöstöjä. Valmistumisensa jälkeen vuonna 1995 Haapasalon ura lähti räjähdysmäiseen nousuun Venäjällä Metsästyksen kansallisia ominaisuuksia -komedian johdosta. Kyseinen elokuva on yhä Venäjän menestynein komedia.Haapasalo päätyi elokuvan myötä Venäjän taide-eliitin ja johdon suosioon, ja Forbes on arvioinut hänet maan kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi. Näyttelijäuransa lisäksi Haapasalolla on lusikka monessa muussakin sopassa juontotehtävistä ravintola-yrittämiseen. Suomessa hän tuli tunnetuksi Venäjää koskevista matkailusarjoistaan ja kirjastaan ”Et kuitenkaan usko”. Haapasalolla on useita yrityksiä itärajan tuntumassa ja tällä hetkellä hän on avaamassa Georgialaista ravintolaa Helsinkiin.Taantuma on ajanut itänaapurin elokuva-alan hiljentymiseen ja Haapasalo onkin siirtynyt yhä enemmän muiden töiden pariin. Sijoittaminen uusiin yrityksiin on kiinnostanut ja näyttelijä on ehtinyt myös lähteä ihka ensimmäiselle lomalleen, tosin Haapasalolle ominaisesti lomakin taittuu tv-sarjaksi. Haapasalon vauhti ei näytä hidastuvan vaikka maailmantalous takkuilisi.
54-vuotias Kati Outinen on työskennellyt elokuvien parissa 70-luvun lopulta alkaen. Hänen ensiroolinsa oli elokuvassa ”Täältä tulee elämä”, jonka ensi-ilta oli 1980. Elokuva johdatti Outisen myös teatterikorkeakouluun jahtaamaan näyttelijän uraa. Outinen kertoo olleensa urallaan monesti rahallisesti tiukalla, sillä freelance-näyttelijän arki ei ole aina ollut turvattua ja hänen onkin välillä pitänyt turvautua työvoimatoimiston apuun. Outinen on kuitenkin työskennellyt myös vakituisemmin KOM-teatterin kaartissa ja kiertänyt heidän kanssaan myös maailmalla. Kiertueet 80-luvulla olivat monesti yksinhuoltajaäidille hankalia. Lapsesta piti olla jatkuvasti erossa, jolloin Outinen sanoi voivansa huonosti tai tyttären piti kiertää produktion mukana. Hoitajia oli välillä hankala löytää lapselle kiertueen lomassa.Nykyään Kati Outinen jatkaa näyttelijän töitä ja pyrkii pitämään työympäristönsä oikeudenmukaisena, vaatien samaa palkkaa kuin mieskollegansa ja pyrkien yleisesti reiluun meininkiin. Pätkätöistä ja apurahakierteistä Outinen ei ole vieläkään päässyt täysin eroon, vaikka onkin menestynyt näyttelijä. Se ei häntä kuitenkaan ole haitannut, vaan vapaa-aika on helposti muuttunut lapsenlapsen hoitamiseksi ja yhdessäoloksi.
Franzén itse sanoo Los Angelesiin muuton olleen haaste työnsaannin kannalta, ja enemmänkin seikkailu kuin harkittu urapolku. Asuminen kaupungin ulkopuolella on myös helpottanut sopeutumista Amerikkaan, sillä seutu on mahdollistanut rakkaan harrastuksen, kalastamisen, jatkamisen. Franzén on kertonut haastatteluissaan kirjoittavan toista osaa kirjalleen Tumman veden päällä, ja myös tekevänsä elokuvaversiota kirjastaan. Aikeinaan hänellä on jatkaa niin näyttelyn, ohjaamisen kuin kirjoittamisen parissa, kuitenkin sydämeltään hän on ensisijaisesti näyttelijä ja sellaisena hän aikoo elää ja kuolla.Elämä ulkomailla ei ole muuttanut Peter Franzénin suhdetta kotimaahansa, vaan hän sanoo yhä mieluiten näyttelevänsä äidinkielellään. Tällä hetkellä Franzén asuu Ranskassa tutkien uusia mahdollisuuksia ja yrittäen etsiä rahoitusta omille projekteilleen. Uusien kielten oppimista tai eri kielillä näyttelyä hän ei pidä ongelmallisena.
Harlin inspiroitui jo nuorena elokuvaohjaajan urasta nähtyään Don Spiegelin kuvaamassa elokuvaansa Suomessa. Haastatteluissa hän on kertonut, että tuosta nimenomaisesta hetkestä lähtien hän halusi ohjata toiminta- ja seikkailuelokuvia Hollywoodissa. 70-luvun Suomessa elokuva-ala oli todella pieni eikä kovinkaan kaupallinen, joten Harlinin vanhemmat vastustivat hänen päätöstään hakea opiskelemaan elokuvaa taidekorkeakouluun.Harlin on verrannut päätöstään siihen, että Los Angelesilainen nuori olisi 70-luvulla kertonut vanhemmilleen hakevansa opiskelemaan abstraktia Perulaista runoutta. Yliopistossa ei kuitenkaan tuohon aikaan opeteltu käytännön elokuvan tekoa, mikä johti Harlinin siirtymiseen asteittain mainosten teon pariin ja lopulta koulun lopettamiseen. Näin hän oli perheensä ensimmäinen jäsen ilman yliopistotutkintoa lähtiessään Amerikkaan yrittämään onneaan elokuvamaailmassa. Kaksi hänen ensimmäistä elokuvaansa menestyivät kohtalaisesti, mutta vasta kolmannella elokuvallaan ”Nightmare on Elm Street 4” Harlin onnistui tulemaan tunnetuksi ohjaajaksi, joka sai palkkaa työstään.Los Angelesin autotalleissa asuneen ja vaikeaa taiteilijan elämää eläneen Harlinin matka johti kuitenkin kuuluisuuteen ja menestykseen. Nykyään Harlin tekee elokuvia pääosin Kiinassa.
Amerikassa kasvaneen Mailan tie johti jo 40-luvun puolivälissä kuuluisuuden partaalle. Mailan piti näytellä Howard Hawksin elokuvassa, jota ei kuitenkaan saatu ikinä tehtyä. Projekti kuitenkin johdatti nuoren näyttelijättären Hollywoodiin. Los Angelesissa näyttelijätär-malli vietti aikaa James Deanin piireissä ja avioitui käsikirjoittaja Dean Riesnerin kanssa.Keskiluokkaisen kotivaimon rooli ei kuitenkaan sopinut räväkän luonteiselle Mailalle, joka suunnitteli uusia hahmoja itselleen. Tavoitteenaan hänellä oli yhdistää alamaailman uskonnollisia elementtejä ja katoavaa karnevaaliperinnettä. Vuoden 1953 Halloween-juhlat Hollywoodissa antoivat hänelle kuitenkin uuden mahdollisuuden kuuluisuuteen. Juhlia varten Maila oli luonut prototyypin tulevasta Vampira-hahmostaan. Mustaan mekkoon ja pitkiin mustiin hiuksiin sonnustautunut tulevaisuuden gootti-ikoni herätti juhlissa televisiotuottajan huomion, mikä johti ”Dig me, Vampira” -sarjan syntyyn. Viettelevästä vampyyrityylisestä juontajasta tuli välittömästi myöhäisiltojen hitti.Seksuaalinen ja synkkä Vampira-hahmo johti kuitenkin ongelmiin 50-luvun konservatiivisessa Amerikassa ja hittisarja lopetettiin. Maila esiintyi myös ”Plan 9 from Outer Space” -elokuvassa, joka nauttii nykyään kulttimainetta, vaikka floppasikin aikanaan. Maila Nurmi kuoli vuonna 2008 jättäen valtavan jäljen tuleviin punk- ja goottipiireihin.
Pokerista onkin kirjoitettu monia omia oppaita. Ruletilla ja pokerilla ei peleinä ole juuri tekemistä keskenään, joten miksi ne pitäisi olla sullottuna samaan kirjaan, vain koska niitä pelataan osittain samoissa tiloissa tai samoilla pelisivustoilla?Scott Fischman on pokerin ammattilaispelaaja, joka on voittanut World Series of Poker-kilpailun kaksi kertaa. Hänen kirjoittamansa opas ’Internet Pokeri’ on julkaistu suomeksi, ja on hinnaltaan edullinen. Se on suunnattu nettipelaajille, ja niille jotka havittelevat siirtymistä live-pelien pariin. Kirjan antaa yksinkertaisia pelivinkkejä, joita voi heti kokeilla käytännössä.Netissä voi myös käydä katsomassa mitä pelejä on valikoimissa, mitkä pelit ovat suosittuja ja mitkä kiinnostavat itseä. Monet nettikasinot tarjoavat ilmaista bonusrahaa tilin avaajalle, tai pelejä voi kokeilla ’leikisti,’ ilman että tarvitaan panosta, mutta myös ilman mahdollisuutta voittoon. Hyvä aloituspaikka on muun muassa casino.betsson.com/fi/.Kun tietää mitkä pelit itseä eniten houkuttavat, voikin etsiä tarkemmin keskittyneittä oppaita. Texas Hold’em on suosittu pokeripeli kansainvälisesti, ja sille on omistettu sekä kirjoja että ihan kirjasarjoja. Kaksi alalla useita oppaita julkaissutta pelaajaa ovat Phil Gordon ja Dan Harrington; Phil Gordon on kirjoittanut kaksi pelin perusopasta, ’Hold’em pokeri – Pieni sininen kirja’ ja sen edeltäjä, ” -Pieni vihreä kirja”. Pieni vihreä on pelin perusopas jossa kerrotaan säännöistä ja strategioista. Sininen kertoo pelaamisesta käytännössä, ja kirjailija selostaa monia pelejä joissa itse on ollut mukana ja kertoo miksi pelasi juuri näin, ja myös oliko se ehkä huono ratkaisu ja olisiko jokin toinen taktiikka toiminut ehkä paremmin. Siinä yhdistyy henkilökohtainen muistelu pelin opettamiseen. Phil Gordon on toiminut paitsi pelaajana, myös valmentajana ja Celebrity Poker Showdown ohjelman isäntänä ja asiantuntijaselostajana, joten hän osaa katsoa peliä monelta kantilta. Dan Harrington on myös kovan tason ammattilainen, joka on kirjoittanut kolmiosaisen kirjasarjan, suomeksi nimellä ”Hold’em pokeri – pelaa kuin ammattilainen”. Tämä laaja opas keskittyy pokeriturnauksessa menestymiseen, ja kirjat käsittelevät aihetta tavallaan aikajärjestyksessä, ensimmäinen kertoo pelin perusteet ja ohjeistaa taktiikoita joiden tarkoituksena on edetä aloituspeleistä eteenpäin. Toinen osa kertoo miten pelataan finaalissa suurista poteista, pienellä joukolla, ja kolmas kirja sisältää harjoitustehtäviä.
Urheilun jättiläisten elämäkerrat ovat aina suosittuja: Pekka Holopainen on kirjoittanut mäkihyppääjä Janne Ahosesta kertovan ”Kuningaskotkan” muutama vuosi sitten. Viihdyttävä kirja kertoo Jannen vaietuista toilailuista – vaikkei hän mikään Matti Nykänen ollut, viinaa on tullut joskus nautittua ja tuloksena on ollut hauskoja ja vähemmän hauskoja vahinkoja, esimerkiksi maahantulokielto Etelä-Koreaan. Janne Ahosen erikoisista dieeteistä kerrotaan myös, mäkihyppääjänhän on valvottava painoaan tarkasti. Kaiken kaikkiaan kirja on karhean kaunistelematon ja hauska.Hieman erilainen ’elämäkerta’ on ”HIFK-Jokerit”, joka kartoittaa näiden kahden helsinkiläisjoukkueen vuosia jatkunutta kamppailua jääkiekkokaukalon herruudesta. Paitsi ikimuistoisia matseja, kirjassa puhutaan myös pelin taustavaikuttajista ja suljetuissa kabineteissa käydyistä, hieman vähemmän verisistä mutta silti yhtä kiihkeistä taisteluista. Jääkiekko on paitsi urheilua, myös bisnestä ja viihdettä, ja kirjassa valotetaan näitäkin osia: samalla selviää osittain se, miten jääkiekosta nimenomaan on tullut Suomen kansallispeli. Tuskin missään siihen suhtaudutaan samanlaisella intohimolla kuin täällä.Toki suomeksi ilmestyy myös käännöksiä ulkomaisista alan kirjoista. Yksi jalkapallon tunnetuimpia nimiä on argentiinalainen Lionel Messi, kirppunakin (lempinimi ’La Pulga’) tunnettu pienikokoinen Barcelonan pelaaja. Messi valittiin maailman parhaaksi pelaajaksi vuosina 2009, 2010 ja 2011. Kirjoittaja Luca Caioli on haastatellut Messin perhettä ja valmentajia sekä hänen kotimaastaan Argentiinasta että sittemmin Espanjan ajalta: kirjan nimi on ”Lionel Messi, poika, josta tuli jalkapallolegenda.”